Diana vaihe 3.

1. Mitä erilaisia rahoituskanavia on käytettävissä ja miten verkostossa toimitaan?

Erilaisia koulutuksen rahoituskanavia on kolme; valtion osuudet, valtionavustukset ja esr-rahoitus. Avaan hieman valtion osuuksien jakautumista. Käyttämistäni lähteistä löytyy kattavammat selitykset rahoituksen jakautumisesta.

Rahoitusjärjestelmän hallinnossa valtionapuviranomaisena toimii opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Opetushallituksen Rahoitus-yksikkö vastaa valtionosuusjärjestelmän tiedonkeruista, tietopalveluista ja asiakkaiden neuvonnasta. Osa tiedoista saadaan Tilastokeskukselta. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä toimii osana kuntien valtionosuusjärjestelmää. Kuntien lisäksi rahoitusjärjestelmä kattaa kuitenkin myös yksityiset koulutuksen järjestäjät ja kuntayhtymät (http://www.oph.fi/rahoitus).

Ammatillisen peruskoulutuksen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta rahoitettavan perusopetuksen rahoitus perustuu koulutuksen järjestäjien tilastointiajankohtina ilmoittamiin oppilas- ja opiskelijamääriin. (http://www.oph.fi/download/158933_opetus_ja_kulttuuritoimen_rahoitus_2014.pdf)

Opetus- ja kulttuuritoimen kustannusten rahoitukseen osallistuvat kunnat ja valtio yhdessä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaan kuntien asukasperusteinen rahoitus-osuus saadaan laskemalla yhteen kuntien, kuntayhtymien, yksityisten ja valtion järjestämän lukiokoulutuksen, oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen peruskoulutuksen sekä ammattikorkeakoulujen valtionosuuden perusteista lasketut, kunnan rahoitusosuutta vastaavat osuudet ja jakamalla saatu euromäärä maan asukasmäärällä. 

(http://www.oph.fi/download/158933_opetus_ja_kulttuuritoimen_rahoitus_2014.pdf)

Edellä hieman valtion osuuksista, joilla rahoitetaan esimerkiksi kuntien järjestämää varhaiskasvatusta, perusopetusta, ammatillista opetusta sekä museoita. Mitä mieltä olette tavasta, jolla rahoitus jaetaan kunnissa esimerkiksi eri koulutusten kesken? Mitä haittaa tai hyötyä on siitä, että rahoitusmalli on tällainen?

21.10. 
 

Yhtenä osana rahoitusmallissa on valtionavustukset. Aiemmassa tekstissä käsiteltiin enimmäkseen valtionosuuksia, jotka laskettiin per opiskelija. Nämä ovat kunnallisia palveluita, joihin liittyy myös investoinnit. Valtionosuudet lasketaan opiskelija määristä, suoritteista, opetustunneista sekä opiskelija työvuosina, vuorokausina tai viikkoina.

Opetushallituksen valtionavustustoiminnan ensisijaisina tavoitteina on tukea kehittämis-, kokeilu- ja käynnistämishankkeita, joissa tuotetaan levittämiskelpoisia malleja, menetelmiä ja käytäntöjä sekä pyritään pysyviin toiminnallisiin tai rakenteellisiin muutoksiin ja parannuksiin. Hankkeet tukevat kansallisen koulutuspolitiikan ja tulossopimuksen toimeenpanoa sekä koulutuksen ja opetuksen järjestäjien tarpeiden yhteen sovittamista valtakunnallisiin tavoitteisiin. Toiminnassa suositaan laajoja, kokoavia ja verkostomaisia hankkeita. Valtion avustuksia saa hakea ammatillisen koulutukseen. Avustusten käytöstä tulee rahoituspäätöksen mukaisesti lähettää selvitys. 

Valtion osuuksien ja valtionavustuksien lisäksi voi rahoitusta hakea vielä ESR-rahoituksesta, joka on Euroopan sosiaalirahasto. Siellä on meneillään erilaisia projekteja esimerkiksi nuorten työllistämiseksi. Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on tärkein väline Euroopan unionin muuttaessa työllisyys, koulutus- ja elinkeinopoliittiset tavoitteensa käytännön toimenpiteiksi jäsenmaissa. Euroopan sosiaalirahaston tehtävänä on auttaa työttömyyden torjunnassa, edistää työntekijöiden ammattitaitoa sekä tukea työvoiman ja yritysten osaamista uusissa työelämän haasteissa. (http:www.oph.fi/rahoitus) 

 

Esitys ammatillisesta koulutuksen perus- ja lisäkoulutus rahoitusjärjestelmästä on suunniteltu tulevan voimaan 2017. Uudessa rahoitusjärjestelmässä on perusrahoitus, suorituksiin perustuva rahoitus ja vaikuttavuusrahoitus.

T:Kaisa

KYV 2016 / Diana, vaihe 3 / Päivi Maisila

Työelämäyhteistyö ja aluevaikuttavuus

Mitä hyötyjä / haittoja on ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisistä yhteistyöverkostoista?  Aluevaikuttavuuden merkitys ammatillisessa koulutuksessa?

Ammatillisen peruskoulutuksen keskeinen osa on ammatillisen osaamisen hankkiminen. Tarvittava osaaminen hankitaan oppilaitoksessa, mutta yhä enenevä osa taidoista ja tiedoista hankitaan työpaikoilla käytännön työssä. Työelämäyhteistyö ja – kumppanuus työnantajien kanssa onkin tärkeässä roolissa ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisten oppilaitosten roolin vahvistaminen paikallisena, alueellisena ja yhteiskunnallisena toimijana on opetuksen ja ohjauksen kehittämisen keskeinen haaste. Oppilaitosten toiminnassa tämä vaatii tietoista ja tavoitteellista verkostotyön kehittämistä sekä kiinteää kumppanuutta eri tahojen välillä sekä oppilaitoksen sisällä, että ulkopuolella. (Helander, 2009, 5.)

Hallituksen kärkihankkeisiin kuuluvan ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on ottaa nykyistä selkeämmin lähtökohdaksi opiskelijoiden oppimistarpeet ja työelämän tarpeet. Tavoitteena on nykyistä paremmin tunnistaa millaista osaamista työnantajat tarvitsevat ja millaista koulutusta opiskelijat tarvitsevat saavuttaakseen tarvittavan osaamisen.(Ammatillisen koulutuksen reformi.)

Työelämäyhteistyötä tapahtuu usealla tasolla. Yhteistyötä tehdään mm. opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, ammatillisen opettajan ja työpaikkaohjaajan osaamisen kehittämisessä sekä alan ja alueen kehittämisessä. Opiskelijoiden työssäoppimisen lisäksi myös opettajien työelämäjaksoilla on positiivinen merkitys työelämän tarpeiden huomioon ottamisessa. Elinkeinoelämän edustajat kokevat yhteistyön keskeisimmäksi tavoitteeksi vastata oman alueen työvoimatarpeeseen. (Eerola & Majuri 2006, 26-27, 30.) Opettajan rooli ja aktiivisuus on keskeisessä osassa työelämäyhteistyössä.

Opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan työpaikkaohjaajat näkivät eroja oppilaitosten ja opettajien sitoutumisessa työssäoppimisen suunnitteluun ja ohjaukseen. Työpaikkaohjaajat kokoivat, että opettajilla ei ole riittäviä resursseja yhteistyöhön, toisaalta joidenkin opettajien koettiin olevan hyvin sitoutuneita ja hoitavan tunnollisesti ohjaustehtävää. Selvityksen mukaan opiskelijat pääosin sitoutuvat hyvin työssäoppimiseen ja osallistuvan työpaikalla tapahtuvaan toimintaan kouluopintoja aktiivisemmin. Työssäoppiminen pidettiin osaltaan keinona motivoida ja kouluttaa erityisopiskelijoita, jotka usein menestyvät hyvin työssäoppimisessa, vaikka luokkaopinnot eivät sujuisikaan. Työssäoppimisen koettiin jopa ehkäisevän keskeytyksiä. Työpaikkojen sitoutumisessa vaikutusta nähtiin olevan työpaikkojen koolla. Isossa yrityksessä työpaikkaohjaukselle oli nimetty vastuuhenkilöt ja ohjaus suunniteltua ja tavoitteellista. Pienissä yrityksissä taas ohjaaminen saattoi olla sattumanvaraisempaa ja taloudellinen hyöty sijoittua etusijalle ja teetettiin töitä, jotka eivät ehkä olleet tavoitteenmukaisia. Pienissä yrityksissä oli myös vaikeampaa saada ohjaajia osallistumaan työpaikkaohjaajakoulutuksiin, joskin niistä löytyi myös osaavia ja aktiivisia ohjaajia. Työpaikkojen motivaatio yhteistyöhön liittyi osaltaan työvoiman rekrytointitarpeeseen. (Eerola & Majuri 2006, 34 -38.)

   

Työelämäyhteyksiä on parannettu myös osaltaan sillä, että opiskelusuunnitelmiin on lisätty erillinen yrittäjäkasvatuksen osio. (Jokinen, Lähteenmäki & Nokelainen, 2009, 20.) Työelämästä lähteneet työkäytänteiden ja menetelmien muutokset ovat haastaneet oppilaitokset kehittämään opetustaan työelämälähtöisempään suuntaan. Muutosta tarvitaan, jotta pystytään mahdollisimman hyvin vastaamaan opiskelijoiden ja työelämän osaamistarpeisiin. (Helander, 2014, 25, 27.)

Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön tulee olla vastavuoroista, osaamisen ja asiantuntijuuden tulee liikkua joustavasti molempiin suuntiin. Selvityksen mukaan työelämäyhteistyössä nähtiin parhaana, että sekä opiskelijat, että opettajat kokevat ja näkevät aidon työelämän toimintaa ja toisaalta työpaikat pääsevät tutustumaan opiskelija ainekseen. Opettajat kertoivat työelämäyhteistyön ja työssäoppimisen helpottavan opiskelijoiden työllistymistä. Useimmiten opettajat kokevat työelämäyhteistyön positiiviseksi, joka tuo työhön vaihtelua ja rikkoo rutiineja. Yhteistyön haasteena nähtiin mm. aikatauluongelmat, sosiaalisten taitojen ja verkostoitumisosaamisen puute, arkuus, halu toimia perinteisenä opettajana luokkaympäristössä ja resurssiongelmat. (Eerola & Majuri, 2006, 43, 57, 37.)

Opettaja-lehdessä 15/2016 kerrottiin kehittäjäopettajista, jotka toimivat oppilaitoksensa ja alueensa elinkeinoelämän buustereina. Kehittäjäopettajat toimivat tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa, tunnistaen työelämän muutokset ja räätälöivät sitten opetuksen yritysten tarpeiden mukaan. Opetus siirtyy ketterästi luokkaopetuksesta yrityksen tiloihin, mutta sielläkin opiskelu etenee opettajan ohjauksessa. Piloteissa on kokeiltu jopa mallia, jossa kokonaisia tutkinnon osia on suoritettu työpaikoilla. (Korkeakivi, 2016, 50-51.)

Lähdeaineistoon tutustuessa ei jäänyt epäselväksi työelämäyhteistyön ja aluevaikuttavuuden tärkeyden merkitys ammatillisen oppilaitoksen toiminnan näkökulmasta. Työelämäyhteistyö parhaimmillaan edistää niin alueen elinkeinoelämän, julkisen sektorin kuin oppilaitoksenkin elinvoimaa ja toimintaedellytyksiä. Työelämäsidonnaisuus auttaa myös opiskelijoita motivoitumaan opiskeluun, auttaa työpaikan saannissa ja edistää työelämävalmiuksia. Opettajalle työelämäyhteistyö avaa mahdollisuuksia verkostoitua oppilaitoksen ulkopuolelle, joka osaltaan tuo vaihtelua työhön ja lisää opettajan tietoisuutta työelämän osaamistarpeista. Oppilaitoksen kannalta tärkeää on tunnistaa alueen osaamistarpeet ja niiden muutokset, jotta koulutusta voidaan tarvittaessa suunnitella uusille aloille ja toisaalta vähentää aloilta, joissa työntekijätarpeet vähenevät.

Lähteet:

Ammatillisen koulutuksen reformi.   www.oph.fi/kehittamishankkeet/ammatillisen_koulutuksen_reformi   Viitattu 19.10.2016

Eerola,T & Majuri, M. 2006. Työelämäyhteistyön haasteet ja mahdollisuudet. Opetushallitus. Vantaa.

Helander, J. (toim.) 2009. Ammatillisen opettajan käsikirja. HAMK. Amma- tillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna: Saarijärven O set Oy.

Helander, J. (toim.) 2014. YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unMielmia. HAMK. HAMKin e-julkaisuja 24/2014. Tampere: Tammerprint Oy.

Jokinen, J., Lähteenmäki, L. ja Nokelainen, P. 2009.Työssäoppimisen lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen työelämän yhteistyön hyvät käytänteet. Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja 3/2009. Hämeenlinna: HAMK.

Korkeakivi, R. 2016. Muutoksen mestarit. Opettaja 15/2016, 50-51. 



Miten eri alueiden koulutusverkostojen yhteistyötä parannetaan?

Mielestäni eri alueiden koulutusverkostojen yhteistyötä voidaan parantaa lisäämällä yhteistyötä eri yritysmaailman toimijoiden kanssa. Jos jollakin oppilaitoksella on hyviä yteistyökumppaneita, voisi niitä suositella myös muille oppilaitoksille. Myös yritysmaailmasta voitaisiin olla yhteydessä muihinkin kuin oman alueen yhteistyökouluihin. Pohdin mielessäni, mitä nämä verkostot ovat ja ketä niissä on mukana. Päivin teoriapohjaa hyväksi käyttäen voidaankin todeta, että työelämäyhteistyön ja aluevaikuttavuuden piiriin kuuluvat oppilaitokset, yksityiset yritykset ja kaupungit tai kunnat. Myös kansainvälinen verkosto kuuluu osana koulutusverkostoihin. Verneri lupasikin avata tätä asiaa enemmän. Mutta mahdollisuuksia on paljon verkostoitua, niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Miten yhteistyötä sitten parannetaan? Pohjalla saattaa olla todellinen tarve tiivistää yhteityötä eri koulujen ja yritysten välillä. Löysin esimerkin Googlen kautta, jossa Pohjois-Suomen koulutusverkostossa on mukana useita ammattikorkeakouluja, Oulun yliopisto ja eri koulutusyhtymiä. Tarkoituksena on taata se, että pystytään kouluttamaan osaavaa henkilökuntaa ydinvoimahankkeeseen.

T:Kaisa

2. Mitkä ovat keskeiset kansainväliset yhteistyöverkostot ?

Olen nyt surffaillut OPH:n ja Minedun:n sekä edu.fi:n sivustoilla. On selvää että globalisoituvassa yhteiskunnassa on kansainvälistyminen ja verkostoituminen yhä tärkeämmässä roolissa.

"Opetus- ja kulttuuriministeriön Tulevaisuuskatsauksessa korostetaan, että koulutuksen, tutkimuksen ja uuden tiedon tuottamisen globalisoituva toimintakenttä vaatii aktiivisia ja ennakkoluulottomia toimijoita Suomessa. Lisääntyvät sosiaaliset verkostot, yhteiskunnan avoimuus ja kulttuuriset muutokset ovat asettaneet myös suomalaisen ammattikoulutuksen uuteen tilanteeseen. Kansainvälisen kilpailukyvyn kehittäminen edellyttää siis myös ammatillisen koulutuksen kansainvälistymistä. Lähtökohtana tulee olla opiskelijoiden entistä paremmat valmiudet työskennellä sekä kotimaan kansainvälistyvillä työpaikoilla että työtehtävissä ulkomailla. Suomen ammattikoulutusjärjestelmä on korkeatasoinen, ja esimerkiksi näyttötutkintojen järjestämiseen liittyvä vientitoiminta on jo käynnistynyt."

http://oph.fi/download/127195_Vahvuutena_kansainvalisyys_-_Kansainvalisen_toiminnan_strateginen_suunnittelu_ammatillisessa_koulutuksessa.pdf

Olen ollut itse Cimo:n kautta niin opiskelijavaihdossa 2001 kuin Erasmus+ ohjelman välityksellä opettajavaihdossa keväällä 2016.

Vaihto-opiskeja järjestön pitkäaikaisena puheenjohtajana olen, kouluttanut opiskelijoita kv-toimintaan, kotikansainvälistynyt ja muutenkin perehtynyt erilaisiin KV-vaihtoon keskitteyneisiin verkostoihin ja yhteistyökuvioihin. Tärkein virallinen linkki kv-maailmaan on ehdottomasti CIMO.

CIMO on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla. Edistämme kansainvälistymistä monin eri tavoin. Koordinoimme harjoittelu-, vaihto- ja apurahaohjelmia ja vastaamme EU-ohjelmien toimeenpanosta ja tiedottamisesta Suomessa. Tuemme Suomen kielen ja kulttuurin opetusta ulkomaisissa yliopistoissa ja teemme maailmalla tunnetuksi suomalaista koulutusta. 

http://www.cimo.fi/mika_on_cimo

 eTwinning on Euroopan unionin eLearning-ohjelman tärkein hanke. Sen tarkoituksena on edistää eurooppalaista yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian keinoin. Mikä tahansa ensimmäisen tai toisen asteen oppilaitos voi rekisteröityä eurooppalaiseen portaaliin ja löytää sitä kautta partnerikoulun yhteistyölleen

http://www.edu.fi/perusopetus/uskonto_ja_elamankatsomustieto/uskontonetti/opetuksen_toteuttaminen/virtuaaliopetus/etwinning_tarjoaa_mahdollisuuden_eurooppalaiseen_yhteistyohon

 https://www.etwinning.net/en/pub/index.htm

Tässä vielä linkki suoraan pääkallopaikalle ei EU:n kansainvälisille KV-sivuille

 http://ec.europa.eu/education/node_en

3. Mitä hyötyä on kehittää kansainvälistä yhteistyöverkostoa ?

Opetus ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen 5-vuotis kehittämissuunnitelmassa on kattavat visiot miten KV-toimintaa kullakin koulutus asteella tulisi kehittää.

Toisen asteen ammatillisenkoulutuksen tavoitteet tämän hetkisen suunnitelman mukaan ovat.

90. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden,

tutkinnon suorittaneiden ja opetushenkilöstön

liikkuvuutta lisätään edelleen. Tavoitteena on

lisätä pitkäkestoista opiskelijaliikkuvuutta 30

% ja opettajien kansainvälisiä työelämäjaksoja

ja muuta liikkuvuutta 20 % vuoteen 2016

mennessä. Edistetään koulutuksen järjestäjien

mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen

vertaisoppimiseen ja -arviointiin.

91. Vaikutetaan aktiivisesti eurooppalaisen

ammatillisen koulutuspolitiikan

tavoitteenasetteluun ja edistetään ammatillisen

koulutuksen eurooppalaisen yhteistyön

(Kööpenhaminan prosessi) tavoitteiden

saavuttamista Suomessa. 

92. Lisätään ammatilliseen koulutukseen

liittyvää opetushallinnon ja ammatillisen

koulutuksen järjestäjien verkostojen yhteistyötä

Euroopan unionin ulkopuolisten maiden

kanssa

93. Tehostetaan ulkomailla suoritettuja

opintojen, työssäoppimisen ja työkokemuksen

hyväksilukemista osana ammatillisen tutkinnon

suorittamista 

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi

KV-vaihdon avulla voidaan tehdä vertailuja oman toiminnan ja muiden välillä, vertailla käytäntöjä, edistää verkostoja ja yhdessä toimimalla esim. rahoitukset ja toiminnan pitkäjänteisyys turvataan. Myös henkilöstön ammattitaidon ja opetuksen kehittämiseksi on hyvä nähdä miten koulutuksen järjestämisen haasteet on hallinoitu muualla. Etenkin Eu-tasolla kun on yhteiset EVCET-arviointi asteikot käytössä tulisi hyväksiluettavat opinnot olla mahdollisuuksien puitteissä saman sisältöisiä.

Ohessa erään koulutusyhtymän kattava raportti heidän vaihto kokemuksistaan. Heillä on sertifioitu Leonardo vaihto-ohjelman laatusertifikaatii joka myönnetään ansioituneesta ja pitkäaikaisesta vaihtotoiminnasta.

 https://www.jedu.fi/documents/10157/1519b5cb-de0c-4fed-9b31-68546a4ae709

Että tällaista.

Terv.

Verneri